Menihän se onneksi, juhannus. Oli kyllä kummallisin aikoihin. Yhtenäkään aamuna ei ollut krapulaa, pääsin siis vaivatta lenkille.

Aattona boulderoin broidin kanssa, ensimmäinen kerta ikinä, kun ollaan yhdessä mitään harrastettu. Parhaiten tapahtumaan varmaan kuvaa kuitenkin se, että toinen meistä kiipesi, toinen lipsui. Siitä muistona on kipeähkö olkavarsi.

Grillaaminen oli juuri mitä kuvittelin etukäteen. Viihdyin kymmeen asti, sen jälkeen painelin kämpille, nakkasin nuuskan huuleen, ja asetuin terdelle levyttelemään. Siinä kiteytyi koko kansanjuhla. Seuraavat viikonloput onkin varattu ankaralle biletykselle.

Nurmikko tuli sentään leikattua.