Suhteeni Fillaristiin on jotain todella ennen kokematonta. Kaipaan ja ikävöin suunnattomasti, mutta en silti tarvitse puheluita, tai tekstareita. Päinvastoin, luulen että jos Fillaristi soittaisi, jonkinlainen illuusio särkyisi, homma muuttuisi normaaliksi angstaamsiseksi ja välirikon peloksi.

Yhdessä vietetty viikonloppu oli suloinen. Luulen jopa olevani rakastunut. Tämä on minun  hölmö rakkauteni, sillä Fillaristi muuttaa myöhemmin vielä kauemmaksi, toiselle puolelle maailmaa.

Luulen, että pääni alkaa olla paremmassa järjestyksessä, sillä en murehdi, vaikka tiedän jutun loppuvan. Toki kaikuja vanhasta löytyy, ja välillä jostain häivähtää mustasukkaisuus entisiä kohtaan...

Haaveilen siitä, että minua pyydettäisiin mukaan.