Katastrofiperjantai. Väärää seura, väärä baari. En kai koskaan opi, ilta päättyi vitutukseen ja kyyneliin.

Lauantain pelasti puhelu Fillaristilta. Jo pelkästään sen äänen kuuleminen saa mut jonkinlaiseen ekstaasiin. Sen aavistuksen laulava nuotti, lapsuuden murre sekoittuu toiseen tapaan puhua... Aivan sama mistä se puhuu, kunhan saan kuunnella.