Olen lipsumassa tutulle uralle Fillaristin kanssa. Eikä tällä ole mitään tekemistä Valvomokollin kanssa. Vielä viime viikolla Fillaristin nimen näkeminen sähköpostin saapuneet listauksessa aiheutti lämpimän ailahduksen jossain, ei enää. Viime puhelun aikana ärsyynnyin sen tavasta puhua päälle. Viime viikolla koin perhosvatsa-ilmiön, kun ajattelin seuraavaa tapaamista.

Pahimpana kaikesta olen todennut epäileväni sen tunteita, koska yhteydenottoa ei kuulu. Odotan meiliä, tekstareita tai puheluita, enkä kuitenkaan odota. Omat tunteeni hiipuvat, koska en saa jatkuvasti varmistusta sen tunteista. Tämä on niin tuttua, olen kokenut tämän saman jokaisessa suhteessa aiemmin.

Typerää. Naurattaisi, jos ei olisi kysymys omasta tunne-elämästä. Miten tästä kierteestä pääsee?

Toivottavasti uusi tapaaminen auttaa, viimeisestä on kuitenkin jo aikaa.