Matalikossa räpiköinti jatkuu. Jotta elämä ei vaan hymyilisi, lähisuvussa sattui kuolemantapaus.

Militaristi lupasi jutella kanssani, mutta mitään varsinaista ei ole sovittu. Epäilen vahvasti sen juoksevan karkuun tätäkin asioiden selvittelyä, jotkut kun eivät uskalla jutella kuin hyvistä asioista. Valehtelua on vaikea käsittää, mutta vielä vaikeampi on ymmärtää ettei voi ottaa tekosistaan vastuuta, ja myöntää virhettä. Stanan pelle. Otan uudelleen harkintaan petoksen paljastamisen autuaan tietämättömälle tyttöystävälle.

Onnistuin pahoittamaan jo kuralla olevan mieleni Fillaristin viestistä. Jostain syystä näin positiivisessa asiassa pelkkää negaatiota. En vastaa viestiin, vaan annan ajan hieman kulua, jotta osaisin suhtautua asiaan oikealla tavalla.

Ehkä vuoden tauko miehistä voisi olla paikallaan.