Tapasin reissun päällä ensimmäisen ulkomaalaisen, Hollantilaisen, uudelleen. Ja tapaamisesta seurasi sama fiksaantumisilmiö, en saa sitä mielestäni. Jännitin tapaamista, vatsassa pörräsi perhosia, enkä sitten tavatessa meinannut uskaltaa sanoa mitään.

Sovittelen sen vieraan kuuloista sukunimeä oman etunimeni perään; olenko mä 16 vee, vai mitä? Olo on todella typerä, ja autuas yhtäaikaa, muutaman kaipaavan tekstarin takia.

Ja sitten omatunto kolkuttelee Fillaristin takia.
En kuitenkaan aio avata.