Antoisa viikonloppu. Baari-illan saldona kehumisia, haleja, tanssia, ja yksi kosinta, joka kuitenkin kariutui toiveeseeni saada avioehto.
Paras kaikista oli kuitenkin Luolamiehen "sä olet kuin karkki" -lohkaisu. Piristystä, pitkästä aikaa.

Välimatka ja aikaero Fillaristiin tekee tehtävänsä, molemmin puolin.

Päätin jättää Militaristin ja mimminsä omaan arvoonsa. Ei mun oma olo parane siitä, että tunnustan toisen tekemiä mokia. Olkoon siis, mä vitut välitän.