Fillaristin ja mun tarina on lopussa, lähtöön on vain muutamia päiviä, emmekä tapaa enää. Kaipauksen määrä ylittää järjen, mutta silti ei tunnu katkeralta. Viimeisten päivien perhe-elämä oli yhtä suloista kuin aikaisemminkin. Joistakin omista reaktioistani voin silti päätellä, etten ole vielä täysin ehjä.

En ole uskaltanut enkä halunnut soittaa, tai meilata, sillä jotenkin haluan sopeutua ajatukseen siitä, että välillämme on kohta puoli maailmaa.

Tiny koittaa vakuuttaa, ettei usko tämän olevan tässä. Haluaisin kovasti uskoa, mutta tiedän pettyväni, jos elättelen pienintäkään toivoa.

Duunirintamalla on rattaita lykätty eteenpäin. Katsotaan minne asti vauhti riittää.