Elämä junnaa tätä nykyä tyhjiöissä, on romatiikka-  ja yleissosiaalityhjiötä. Tytskillä sen sijaan riittää säpinää. Mun puhelin ei inahdakaan, toisinaan mietin miksi edes omistan koko vekottimen.

Venkoilen omassa seurassani, ja yritän kärsimättömästi saada aikaan muutosta.

Olen vimmatusti järjestämässä itseäni tapahtumaan, jossa uskon Seikkailijankin olevan. Täytän tyhjiötä haavekuvilla, ja samalla pelkään Seikkailijan olevan perheellinen, tai jos ei ihan niin ainakin vaimollinen.

Huomenna on sentään tiedossa terde-ilta, eihän sitä koskaan tiedä... Toiveikkuudestani huolimatta en pistä koko panosta yhden kortin varaa, vaan painelen salille katsastamaan kollit.